# 66 - pikavilkaisu me&i

Voi ei, voi ei, voi ei..... Pakko saada!!!!

Ensinnäkin nämä housut Pepille, aivan ihania!!!

Miten söpöjä kruunuja pienelle prinsessalle <3

Ja nämä yogat on vaan niiiin unelmaparhaat housut!

Ja tämä lammassetti Manulle, voi ihanuuuus! 

Valloittavan suloinen setti ja tuo keltainen iskee kyllä täysin!

Ja itselle myöskin, ehdottomasti!!

Hame on hauska, tosin osaisin varmaan tehdä mummon avustuksella itsekkin tälläisen..

"mätsikit" on vaan niin mätsikit! Maailman mukavimmat housut kesällä touhutessa!

Nää on vaan pakko saada.....

.... samotenkun nämä! Mun kokoelma (mustat, ruskeat, vihreät, siniset) huutaa näitä molempia joukkoonsa! Yogat on parhaat housut ikinä ja niitä ei oo koskaan liikaa!

Tämä mekko näyttää ihanan tyylikkäältä, mutta voisin hyvinkin käyttää myös arkena! Kaunis!

Mä tiedän että ette välitä kauheesti näistä tälläisistä postauksista, mutta kerran keväällä ja kerran syksyllä mä kuitenkin tälläisen teen.. Pakko! Nää on vaan niin ihania ja mun heikkous! :-)

# 65 - pipa

Käväisin tänään illalla Maukan kanssa vielä pikaisesti kärkkäisellä kangasostoksilla ja sieltä lähti mukaan paria trikoota, mustaa velouria ja pinkkiä fleeceä. Kotiin kun pääsin ja iltapuurot sain syötettyä (jonka jälkeen yleensä loppuu omalta osalta lastenhoito kun ukko hoitaa pesut ja nukkumaanlaitot) niin aloin leikellä. Ei ei ei millään malttanut odottaa huomiseen saatika YLIHUOMISEEN että kankaat olis pestyt ja kuivat. Pakko oli alkaa ommella ja surautinkin ystäväni kolmivuotiaalle pipan fleecevuorella. Syötävän söpö! Huomenna kuulen itse kolmivuotiaan tuomion, mutta vahva epäilys on että kyllä hänkin tykkää! :-)

# 64 - luovissa tiloissa

Eilen ompelin elämäni ekan pipon. Se onnistui ihan kivasti, on vaan vähän hassun kokoinen, kun on minulle pieni mutta lapsille iso. Noh, ehkä se löytää joskus kodin! Tänään sitten tuli tarve ommella ja kaivelin kaapista vanhan äitiyspaitani jossa oli jotain tahroja ja reikä. Leikkelin siitä pipon palaset ja ommella surautin kiinni. Hyvä pipo ja juuri passeli Pepin päähän, niinkuin oli tarkoituskin. No sitten, paitaa jäi vielä jäljelle. Hihat ja vähän vartalo-osassa kangasta toisessa reunassa, edessä ja takana välillään sivusauma. Leikkasin hihat irti ja suunnittelin tekeväni niistä puntit. Sitten pyörittelin paidan loppuosaa ja sain huikeen idiksen. Kyljestä leikkelin palat vyötärökappaleeseen ja ommella hurautin sen kummempia miettimättä kiinni toisiinsa. Sitten resori, vähän muokkaamista, korjaamista ja pyörittelyä ja TADAA yöhousut valmistui "tuosta vaan". Ja on muuten aikahyvin kierrätettyä kangasta. Voi uskotteko että oon aika ylpeä itestäni, vaikka eihän nuo housut kauniit ole, mutta oikein käyttökelpoiset nukkumishommissa.. Paidan tein viimeviikolla ja nyt onkin sitten uusi pyjama valmis kun on paita ja housut!

# 63 - Juhlat on juhlittu

Ja niin vaan päivä hurahti ohi. Aamulla laittelin kodin valmiiksi, ukko kävi hakemassa lasten kanssa kakun lähikunnasta ja vieraitakin tuli. Juotiin kahvia ja limpskaa, syötiin voileipäkakkuja ja lihapiirakkaa sekä tottakai täytekakkua ja suklaakakkua! Juhlat oli kivat ja tavalliset. Mukana vain läheisimpiä eikä yhtään liikaa porukkaa. Lahjat oli ihania ja Manulle (sekä äidillekkin) mieleisiä. Tosi kiva päivä! :-)

Kakku oli tosi hyvää ja tilasin sen Tastycakesta. Olen todennut Tiinan tekemät kakun hyviksi ja kauniiksi. Aiheina oli koristeluun multiraita ja marimekon boboo. No siinäpä niitä on, multiraitapeitto ja boboot kiertää ympäri kakunreunaa!

Kiitos kaikille muistaneille ja mukana olleille! <3

# 62 - huomenna juhlitaan

Huomenna me juhlitaan meidän ihanaa yksivuotiasta <3 Piti tehdä kolmensuklaan kakku mutta kaupassa ei ollut pandan tummaa ja ajattelin, että tehdäänpäs poikkeus sääntöön ja teenkin vain kahdensuklaan kakun mariannecrushilla. Nyt kakku on hyytymässä jääkaapissa ja se onkin ainut tarjoilu, joka jäi minun tehtäväksi!
Ulkoistin muut tarjoamiset, kun äitini tekee voileipäkakut, anoppi lihapiirakkaa ja Tasty Cake hoitaa täyskärin! Mä niin nautin tälläisistä juhlista, joiden tarjoamisista ei tartte stressata ja yötävasten painaa hommia. Jos kerran sukulaiset tekee mukisematta (ja mielellään?) osan tarjottavista, niin mikä ettei! Minä hoidan että kämppä on juhlakunnossa ja että itse juhlakalu on paikanpäällä ja hereillä. Mä odotan huomisia juhlia niin paljon!! Meidän vauvasta taaperoksi siirtymisjuhla, hihi!!

Eilen sain iiiihhhanan suloiset rusettikankaan käsiini ja sen mukana tulleen pinkin resoorin. Ostin myös eilen illalla kärkkäiseltä turkoosia ja vaaleanpunaista trikoota ja punaista resooria. Jospa vaikka osaisinkin tehdä lapsille samistelupaidat ja vaikka pipat kevääksi ;--)

 Ja pientä vihiä, kuinka meillä huomenna juhlitaan......

Ainakaan ei pitäisi puuttua värejä... kröhöm.. kakkua odotellessa!!

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!!

# 61 - kameran läpi

Niinhän se on, että nykypäivänä ihmiset elää kuin japanilaiset konsanaan. Kameran kautta. Kuvia otetaan jokapuolelta kokoajan ja lasten kehitystä seurataan linssin läpi. Tänään olen näpsinyt puhelimella aika paljon kuvia nyt aamupäivällä ja muutaman nyt jaan tähän. Me ommeltiin Pepin kanssa yhteistuumin uusi päiväpeitto tytön sänkyyn ja sitten muutenvaan pöllöiltiin kaikkea..

Tänään aamulla tajusin, että järjestyksen vaihto nosti mun mielialaa huomattavasti. Sitten pohdin että mistä se nyt niin johtuu. Keksin, että näiden pakkasten aikana mulle on tullut mieleen aika voimakkaasti vuodentakainen, joka omalla tavallaan oli tosi ihanaa ja vauvantuoksuista ja suloista aikaa. Mutta se riittämättömyyden tunne ja väsymys ja stressi joka silloin oli vaivana, ei tuo hyviä muistoja mieleen. Olisin halunnut olla enemmän ja vauva aiheutti stressiä iltaitkuillaan ja järjettömillä pukluillaan. Järjestyksen vaihto toi sopivan muutoksen siihen, että "kaikki ei ole samanlailla kuin vuosi sitten". Siis onhan lapset toki vuoden vanhempia kuin silloin, nyyhkis, mutta se taas toisaalta tekee mielen haikeaksi. Nyt on käännetty uusi sivu elämässä ja uudet tuulet puhaltaan. Meillä on taapero ja leikki-ikäinen ja meillä on myöskin uusi järjestys. Kuulostaa ehkä naurettavalta, en vain saa ajatuksia sanoiksi sillätavalla kun sen todella ajattelen...

# 60 - Viralliset synttärikuvat

Sanat ei riitä kertomaan, miten paljon mä näitä lapsia rakastan! Tekisi mieli rutistaa ne syliin eikä päästää koskaan irti. Tai vuorata pumpulilla. Tai pistää tallelokeroon, ettei mitään pahaa vain pääsisi käymään. Mutta eihän sellainen ole mahdollista. Ainut mitä voin tehdä, on yrittää kasvattaa näistä kullannnupuista mallikelpoisia kristittyjä ja vastuunsa kantavia kansalaisia. Se on vaan välillä niin niin vaikeaa. Mutta näitä kuvia kun katsoo, niin saa voimaa jaksaa yrittää enemmän ja lisää. 

Ja tuosta yksivuotiaasta, että se on niin herttainen tyyppi etten ole ennen niin symppistä jäbää tavannnut. Hurmaa kaikki mennen tullen <3 Se on meidän Maukka! 

Sanoinko jo että rakastan noita lapsia? <3

# 59 - perhe on paras

Mä en malta odottaa että meidän hovikuvaaja saa kuvat muokattua ja laitettua mulle.. En vaan malta! Me otettiin Pepin 1v kuvissa perhekuva ja silloin pieni Manu oli mahassa ja mulla oli viikkoja about 18. Eli tavallaan Maukka oli jo niissäkin kuvissa, mutta nyt halusin sellaisia kuvia joissa on meidän perhe, ilman mitään mahassa olevia vauvoja (kun sellaista ei ole :D). Meidän perhe. Perhe on pahin paras <3

Tässä 1,5v sitten otettu kuva, kun Peppi oli juuri täyttänyt vuoden!! 

Ja tässä eilen otettu kuva ja Manu on juuri täyttänyt vuoden ja Peppi on jo 2,5v <3

Luonnollisestikkin "piilotin" ukon kasvot kuvista, koska ei halua naamansa tai nimeään tänne näkyville. 

Ja tää oli taas tällänen, "tässä taas pieni maistiainen yksveekuvista". Kun en vaan malta odottaa ;-)

# 58 - Sillonku siivotaa nii....

... siivota kunnolla vaihetaa järjestystäkin! Mä rakastan vaihtaa järjestystä huoneissa. Makuuhuoneessa meidän sänky on ollut kaikilla mahdollisilla tavoilla jo ja tulee varmaan kiertämään mahdollisten paikkojen ympyrää niin kauan kunnes meillä on paikallaan myös oikeat yöpöydät ja kunnon rungollinen sänky ynnä muut aikuisten hilpetöörit.. Olohuoneessa en ole saanut VUOTEEN vaihtaa järjestystä sillain kunnolla OLLENKAAN! Ukko ei tykkää että sohva on tolleen, eikä että tolleen, eikä tohon se ees oikeesti sovi ja .... Mutta nyt mä keksin ja heitin koko setin ihan nurin kurin ja tein meille aivan uudenlaisen olkkarin! Valkoinen iso puusohva muutti keittiöön ja ja olkkariin tuli tilaa! Mun pieni ompelu- ja tietokoneilunurkkaus säilyi tavallaan entisellään, mutta näyttää jotenkin vielä söpömmältä kun ennen <3 Ukon nojatuoli jäi vanhalle paikalle (josta itse ukko oli erittäin tyytyväinen) ja tosiaan sohva meni puusohvan vanhalle paikalle. Vitriini muutti nurkasta pois ja nyt se on niin keskeisellä paikalla että se varmaan täytyisi järjestellä! Isolta ikkunaseinältä tulvii sisään valoa ja tosiaan, tilaa on!

Siivosin eilen siis ihan tosissani. Aamupalan jälkeen sain boostin päälle ja painon niska limassa seuraavat nelisentuntia, kunnes olin tyytyväinen. Pepin kanssa siivottiin yhdessä sen huone ja tyttö keräsi reippaasti legot ja järjesteli tavaroita paikalleen, vei matot tuulettumaan mun kanssa ja imuroi huoneensa aika ronskilla otteella (jonka jälkeen kyllä vielä pikkasen imuroin itse kun tyttö ei ollut näkemässä...). Pepin huone on niin söpönen, kun tavarat on paikallaan ja matot suorina.. Ja tykkään erityisesti siitä että siellä on kaikenlaisia käsitöitä.

Ja niistä käsitöistä, niin ikkunassa on ompelemani viiri, pöydän alatasolla äitini virkkaamia legokoreja, sängyssä kaksi erilaista tyynyliinaa jotka olen ommellut, lipaston päällä ompelemani kaitaliina, sängyn päällä äitini virkkaama tilkkupeitto, naulakossa äitini tekemä lorupussi ja seinällä Anna-kummin maalaama muumitaulu! <3 Ja kunhan saan pestyä yhden kankaan, niin ompelen kaksipuolisen ihanan päiväpeiton sängylle. Eli kaikenlaista löytyy!

Keittiöstä ja sinne muuttaneesta puusohvasta saatte nähdä kuvia, kun synttäribileet on vietetty. Luultavasti keittiössä tulee otettua muutama kuva kera tarjoamisten.

Tällä viikolla meillä on sairastettu. Tai oikeastaan Manulla nousi kuume viimeviikon perjantaina ja siitä asti on ollut flunssainen. Maanantaina illalla Ukko valitteli kipeää oloa ja viettikin loppuviikon sairaslomaa aina välillä kuumeillen. Ainut täysin terve olen ollut minä ja minullehan ne koiranjuoksutusnakitkin on napsahtaneet. Otin siis mukaani molemmat koirat ja Pepin ja kävin kiertämässä yhden metsälenkin jonka olemme kiertäneen aikasemminkin. Itse kun kävelen sen lyhyemmän version, niin siinä menee noin 20min. Noh, me mentiin lyhyt versio ja meillä meni vähän reilu tunti. Pikkusen meinasi palaa paloi käpy ja lopulta kun saatiin viimeisetkin kyyneeleet pyyhittyä, talsimme kotiin ja sovimme että juodaan kaakaota ja katsotaan yhdessä muumia tabletilta (huom, erittäin tärkeä seikka 2,5v:lle tässä on se että sitä katsotaan nimenomaan tabletilta, että voi mennä sohvalle istumaan). Oli meillä silti kivaakin siellä, vaikka vähänväliä uhmakas vähän kokeilikin että miten pitkälle päästään ennenkun äidin päässä nalli napsahtaa.

Alla myös virallisena syntymäpäivänä otettu kuva pienestä sankarista! 

Sellasta meille, pitkästä aikaa... :--)

# 57 - Maukka perusjätkä

Meidän pieni vauva, Maukka perusjätkä, täytti vuoden tälläviikolla. Voi rakkaus tuota pientä poikaa <3

Vuosi on mennyt ihan mieletöntä vauhtia ja viimeiseen vuoteen on mahtunut tunteita laidasta laitaan. On ollut itkua ja naurua, hyvin ja huonosti nukuttuja öitä. Imetystä, puklua, huutoa ja kiukkua. Haleja ja pusuja, sylittelyä ja kainalokkain nukahtamisia. Ahdistumista ja masennusta, epäilyksiä ja riittämättömyyttä. Helpotusta ja huojennusta. Apua ja auttamista. Ystäviä, sukulaisia, juhlia, retkiä, matkoja. Taaperovapaita viikonloppuja, äidin ja tyttären kahdenkeskistä aikaa. Pienen pojan kasvun seuraamista, ryömimisen opettelua ja konttaamisen riemua. Yhtenäisiä öitä ja kotiruuan syömistä. Vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä. 

Kun ajattelen naisena, vaimona, äitinä mennyttä vuotta, sitä kun meille syntyi vauva ja kuinka hän yhtäkkiä täyttikin vuoden, niin vuosi on ollut erittäin raskas. En ole jaksanut olla rakastava ja huomioiva puoliso, enkä ole jaksanut pitää itsestäni huolta. Lapset joutuvat toisinaan tappelemaan huomiosta kilpaa älypuhelimen kanssa ja joskus äitin sängystä nouseekin oikea äitityranni joka vaan karjuu ja riehuu. Silti olet yrittänyt olla noita kaikkia. Olen yrittänyt rakastaa itseäni, rakastaa miestäni, rakastaa lapsiani. Tai pikemminkin, olen Tahtonut rakastaa. Ja tahdon edelleen.

Manua juhlitaan kovaa ja korkealta ensiviikon lauantaina kun meille tärkeät ihmiset kerääntyy kokoon laulamaan "paljon onnea vaan Mauno!" 

Tänään käytiin ottamassa perinteisen 1v kuvat joista saatte alkupalan tässä....