# 75 - ihana päivä

Tosi kliseinen otsikko, mutta kun meillä oli aivan ihana päivä. Aamu alkoi epämiellyttävillä jutuilla, mutta kun saatiin ystävän kanssa sovittua puistoon meno ja meille tuleminen niin jännästi se mielialakin siitä muuttui.

Lähdin siis puistoon lasten kanssa. Lähtiessä en löytänyt rattaiden sisaristuinta mistään ja tajusinkin että sehän on autossa. No, onneksi Peppi potkuttelee jo pyörällään hienosti ja jaksaa mennä kilometrinkin sen kanssa, joten hätä ei ollutkaan kummoinen. Rattaisiin pakkasin eväitä, että puistosta ei olisi niin kova kiire kotiin. Ystävät kun tulevat "pitkän matkan" päästä kahdella bussilla + kävelymatkat ja meiltäkin on se kilometri, niin on kiva puistossa viettää välillä enemmänkin aikaa.

Tein meille kahvit termariin, maitoa laitoin pulloon, real-leipiä eväsrasiaan ja lapsille vielä vähän rypäleitäkin. Hirmukiva päivä ja retki saatiin viettää puistossa auringossa (hölmöt äidit kun ei laittanut itselleen hattuja päähän, tässä nimittäin lievässä auringonpistossa kirjoittelen teille.. vinkvink!!) ja siitä sitten jatkettiin matkaa vielä meille. On ihana huomata, miten meidän suloiset esikoiset on kasvanut "yhdessä" noin isoiksi lapsiksi että leikkivät yhdessä sulassa sovussa ja touhuilevat reippaina. Ihanaa ja haikeaa!

Kuvia tuli otettua taas varmaan parisataa (??) ja niistä pitäisi osata päättää mitkä tänne laittaisin.. Vaikeaa hyvin vaikeaa ja siksi näitä kuvia onkin sitten tässä taas parisenkymmentä.

Seuraavassa kuvassa oleva ihana nainen, äiti, ystävä on kyllä ollut korvaamaton tuki ja turva esikoisen odotusajasta lähtien. Netin kautta tutustuminen ja livenä näkeminen vielä jotenkin on normaalia, mutta että tuttavuudesta tuli kaveruus ja kaveruudesta tuli ystävyys. Vielä päälle se että tuo pieni prinsessa on minun rakas kummityttö. Meillä on siis toivottavasti läpi elämän kestävä ystävyys ja musta se on vaan tosi hieno juttu.

Koska minä ja Madde tullaan olemaan tulevaisuudessakin tekemisissä, niin samalla lapsilla pysyy kaverisiteet kunnossa. Nähdään usein ja säännöllisesti ja leikitkin muotoutuu sen mukaan, kun on tuttu kaveri jonka kanssa homma sujuu. Olisi ihanaa kun näistä esikoisista tulisi niin läheisiä ystäviä, että vielä aikuisena he voisivat olla tekemisissä.

Muutama sana vaatteista. Pidin siis luonani muutama viikko sitten Blingo-vaatekutsut. Vaate-esittelijä Tiina kertoi Blingon vaatteista ja sitten päästiin hypistelemään. Blingo on itselle vielä vieras merkki ja tilasin nyt alkuun lapsille paidat. Tilaus tuli mukavan nopeasti ja eilen otin paidan käyttöön. Koska eilisen jäljiltä ne säilyi puhtaina (!!!) tähän päivään, niin lapset sai ne päälleen tänäänkin. Oon ihan rakastunut noihin. Molemmilla on mustavalkoinen raitapaita. Maukalla 86/92cm olkaneppareilla ja Pepillä 98/104cm normipääntiellä. Kangas tuntuu ihanan pehmeältä ja kivalta, mustavalkoinen on monikäyttöinen väri ja kapeat raidat ei tee liian tylsää paidan olemuksesta. Kapea ja pitkä malli varsinkin esikoisen kohdalla on iso plus ja hihoissa riittää pituutta mukavasti. Suosittelen tilaamaan (Tiina Kopran kautta) vaikka näitä paitoja jos haluaa saada tuntumaan uuteen merkkiin!

Lasten riemua ja rehellistä tunteiden näyttämistä on ilo katsella. Voisipa itse olla yhtä lapsenmielinen ja avoin, niinkuin nämä pienet alle 3vuotiaat lapset.

Sitten lähdettiinkin monen tunnin ulkoilun jälkeen sisälle rauhoittumaan ja leikkimään, tekemään ruokaa ja huilaamaan.

Huikean mukava päivä pienestä auringonpistoksesta huolimatta..! Kiitos Madde ja lapset seurasta :-)

#74 - särmiä suoriksi

Tänävuonna tulee täyteen neljävuotta avioliitossa. Kaksi päivää sitten tuli täyteen neljävuotta kihloissa. Aika rientää. Neljään vuoteen on mahtunut paljon. Ollaan oltu yhdessä vähän yli neljävuotta ja kun miettii tammikuusta 2010 aikaa tähän päivään niin:

Seurustelun aloittaminen

Kihlaus

Naimisiinmeno

Häämatka

Raskausuutinen

Ensimmäinen yhteinen joulu

Uusia ystäviä

Tammikuussa vuosi yhdessä

Kevätlomareissu saaristoon

Ensimmäinen lapsi

Ensimmäinen vauvavuosi you know what i mean

Raskausuutinen

Suunnitelmien muutokset

Talon etsintä

Oman asunnon myynti-PROJEKTI

Talon osto

Muutto

Ensimmäinen sähkölasku okt:ssa (:--D)

Toinen lapsi

Ensimmäinen kesä omakotitalossa omalla pihalla (!!!)

Uusia ystäviä

Arjen pyörittämistä nelihenkisenä perheenä

Uuden koiran hankinta

Uusien harrastusten aloittaminen

Jatkuva oman minuuden etsiminen

PERUSARKEE....

Tässä tiivistettynä neljävuotta. Voi olla että joku juttu jäi mainitsematta, mutta että neljässä vuodessa naimisiin meno, talon ostaminen, kaksi lasta, uusi koira, vähän harrastuksia ja ystäviä siihen kylkeen ja perus työssäkäymiset ja arjenpyöritys. Huh. Paljon! 

Postauksen otsikko tuli siitä, kun välillä parisuhteessa on niitä tasasia aikoja, kun kaikki toimii kuin ajatus eikä ole mitään sen kummempia yhteenottoja, keskusteluita tai muitakaan avautumisia. Eletään vain sitä normaalia lapsiperhe-elämää sulassa sovussa. Sitten toisinaan on taas niitä aikoja kun "tullaan uuden särmän kohdalle ja aletaan hiomaan sitä hiukan pyöreämmäksi". Tällä tarkoitan sitä, että yhtäkkiä aletaankin hakemaan taas sitä omaa paikkaa perheessä, katsotaan miten toinen reagoi tuohon ja tähän. Otetaan yhteen, keskustellaan, avaudutaan, jutellaan, ollaan enemmän läsnä tai päinvastoin. Hiotaan niitä timantin teräviä kulmia pehmeämmäksi ja jotta se onnistuu niin molempien pitää tällöin joustaa omista eduista, ajatuksista ja pyrkimyksistään. 

Meillä on nyt se särmänhiomisvaihe. Musta se on toisaalta hyvä. Opitaan toisistamme taas uusia puolia. Tulee esiin heikkouksia ja vahvuuksia joita ei aikaisemmin ole ollut näkyvillä ja joita ei ole näytetty. Tunteet on pinnassa. Kotona raikuu vuorotellen itku ja nauru. Välillä huudetaan ja sitten taas halitaan. Ei mitään vakavaa, mutta niitä molempia tarvitaan, jotta se särmä saataisiin hiottua. 

Mun mielestä kestävän avioliiton salaisuuksia ovat muunmuassa; rakkaus, jousto, kuunteleminen, periksiantaminen, periksiantamattomuus, tilan antaminen, puhuminen............ no siis nää perusjutut! Mutta aina ne ei vaan ole niin itsestäänselviä, vai mitä? :)

RAKASTAKAA, OLKAA LÄSNÄ! PEACE SISTERS!

# 73 - kuvia pepin näkökulmasta

Päästin Pepin tuossa taannoin kameran taakse. Annoin pokkarin käteen ja kerroin että tuosta katsot ja sitten kun on kivan näkönen kuva niin painat tästä. Jep, ehkä noin 150kuvaa joista itse valitsin nyt muutaman. Peppi itse kertoo, mitä hän kuvissa näkee, pyrin kirjoittamaan kohtalaisen selkeästi hänen kertomansa asiat :-).

Mä rönksäin sen sinne sohvalle sen Maukan.

Tuolla Maukka kävelemässä ja R ja ne juoksee. Ja toi istuu toi Madde tossa. 

Leikkii junilla. Rakentaa. Fennipön (??? :-D)

Veera-äiti se nauraa toi, hehehe sillee se nauraa.

Meijän Veera-äiti ja R ja maukka hymyilee sillee hymyä noin.

Tää oli kyllä mun ite ottama kuva, mutta Peppi sanoo tästä kuvasta: " Me ollaa siinä sillee hymyäääää sillee sen R:n kanssa ollaan."

Peppi sanoi että näitä pitäisi olla lisää, mutta eiköhän nämä nyt riitä. Hauska juttu tää oli ja siksi

HAASTANKIN MUITA TEKEMÄÄN SAMAN! ELI KORVAT HÖRÖLLE:

MADDE
SATU
KATI

ja loppuun vielä pepin oma toive kirjoittaa:

jhvffhklouuygm ,-knnn   ggfgdryoå bvcxgvj9iut5#%/O)NxcgbploMM :_M_ t. peppi

# 72 - Bloggari ja sen koti

Tässä on itse bloggari suursiivouksen jäljiltä.... 

Me vietettiin vähän toisenlainen sunnuntai tänään. Oli yhtä ja toista ja sitten ei lähdettykään seuroihin, kun ei oltu edes varmoja että onko niitä tänään. Noh, sattumoisin näin pari ötökkää sisällä ja aloin imuroida. Imuroidessa siirsin sohvaa, sänkyä ynnä muita isompia juttuja. Yhtäkkiä huomasin pyyhkiväni pölyjä seiniltä. Sitten olinkin jo passittamassa miestä viemään petivehkeitä ulos tuulettumaan. Lelut järjestelin, tavaroita kuljettelin ja sitten pesinkin jo lattioita. Makuuhuoneessa vaihtui järjestys ja olkkarin ikkunoista lähti parit tummemmat verhot pois. Sohvatyynyt sai puhtaat päälliset ja pyykkejäkin on ulkona auringossa kuivumassa. 

Hirrrrrveen hyvä mieli! 

Ja koska yleensä näette täällä blogissa pelkkiä sotkukuvia ja "arkista aherrusta" niin pistetäämpäs oikein kivat kotikuvat vielä loppuun....

Ihanaa kun huomenna on vielä pyhäpäivä! Rauhallisia lomapäiviä lomaileville!

# 71 - Perusperjantai

Höystettynä vierailla. Meillä on ollut koko viikon seuraa. Maanantaina oli Mummo ja Pappa, tiistaina keskiviikkona ja torstaina oli ystäväni tyttönsä kanssa ja tänään blogistakin tutut Madde ja lapset <3

Ompas mukava viikko takana, vaikka huolia, surua ja murheita on tähänkin viikkoon kuulunut. Normaalia enemmän jopa. Mutta aika parantaa haavat ja lieventää tuskaa. Ehkä ahdistus ja suru vielä joskus helpottaa!

Kuvaamisesta huolehti Madde :-)

# 70 - Perussettii

Meillä eletään perusarkea. Syödään perusruokia. Nukutaan perusyöunia. Pestään peruspyykkiä. Ulkoillaan perustyylillä. Perus on mun motto tälle keväälle.

Jaksan, en jaksa, jaksan, en jaksa, jaksan...... tunnistaako kukaan?

tai entäs tämä, kesken kaupankäynnin tuntuu että et jaksakaan laittaa jauhelihapakettia kärryyn, vaan haluaisit vain vähän aikaa levätä lattialla, kyllä sitten taas varmasti jaksat.. ?!

Tällästä tää on. Mutta kyllä mä nautinkin. Saan olla omien mukuloiden kanssa kotona. Ne on kuitenkin peruskilttejä ja peruskivoja. Mäkin oon varmaan ihan sellain perusäiti joka toisella hetkellä karjuu kurkku karheana että "KUN MÄ SANON ÄLÄ, NIIN SE TARKOTTAA SITÄ...." ja toisella hetkellä pötköttää lapset kainalossa sohvalla ja silittelee pienokaisiaan.

Kyllä tää tästä. Meillä menee ihan hyvin. Sen takia varmaan sukulaisilla ja ystävillä on jos jonkinnäköistä murhetta ja stressattavaa. Mutta sitävarten ystävät ja suku on, että voi olla tukena. Kyllä mä sitten taas vollotan ja valitan, kun mulla on vaikeeta ja jollain muulla ei just sillon oo. Enkä mä pahalla, vaan niinhän se menee.

Ihan ihan kohta alkaa mun 10vko puserrus kun alan syödä ja treenata fitfarmin liten mukaan. ShapeIn on maksettu ja nyt ootellaan sen alkua. Toivonmukaan tuloksia tulee niin että sen itsekkin huomaa, kun oishan se ihanaa olla pitkästä aikaa muutaman kilon kevyempi ja saada vähän lihastakin läskin tilalle.

Vähän plösö äiti, mutta se on pieni murhe.

Onhan ne ihan kivoja. Välillä.

PERUSMOI!